Eläingeenivaroihin liittyviä toimenpiteitä ja alkuperäisrotujemme säilytystyötä koordinoivan Luonnonvarakeskuksen (Luke) geenivaratyö täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Suomi on kansainvälisesti yksi ensimmäisistä maista, joka aloitti kansalliset toimenpiteet eläingeenivarojen ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi. Kansallisen geenivaraohjelman tärkeänä tavoitteena on edistää suomalaista kotieläintaloutta ja ylläpitää kotieläinrotujen ja siten kotieläinlajien geneettistä eli perinnöllistä monimuotoisuutta nykyistä ja tulevaa käyttötarkoitusta varten. Vuosikymmeniä kestänyt eläingeenivaratyö alkoi perustamalla säilytyskarjat kriittisesti uhanalaisille itäsuomenkarjalle ja pohjoissuomenkarjalle Sukevan ja Pelson vankilamaatiloille. Nykyisin alkuperäisrotujen säilytys- ja jalostustyö jatkuu kolmessa ammattiopistossa.
Itäsuomenkarja eli kyytöt saapuivat Kainuun ammattiopistolle Seppälään vuonna 2008, kun Sukevan vankilassa toiminut maatila lakkautettiin. Geenipankkityötä tekevät KAO:n lisäksi Ahlmanin ammattiopisto länsisuomenkarjan osalta sekä Lappian ammattiopisto lapinlehmän osalta. Geenipankkityö vaatii tiivistä yhteistyötä yhdessä Luonnonvarakeskus Luke:n ja jalostusorganisaation sekä myös muiden tilojen kanssa.
Suomessa on vielä tallella suomenkarjan lisäksi muitakin vanhoja alkuperäisrotuja, kuten suomenhevonen, suomenlammas, kainuunharmas ja erilaiset maatiaiskanarodut.
Omapäinen ja utelias itäsuomenkarja
Kainuun ammattiopiston Seppälän opetusnavetassa, Kajaanissa märehtii noin 60 itäsuomenkarjan geenipankkinautaa. Itäsuomenkarja on rotuna mielenkiintoinen; nykyrotuja pienempi ja helpommin lähestyttävä, mutta myös omapäisempi, vilkkaampi ja uteliaampi. Siihen on helpompi tutustua myös niiden, keillä ei ole lehmistä aiempaa kokemusta. Nämä samat ominaisuudet aiheuttavat hauskoja sattumuksia ja tekevät siten koko navetan arjesta mielenkiintoisempaa. Nämä ovat hyviä oppimistilanteita eläimen käyttäytymisen ennakoimisesta. Tavallisempien rotujen kanssa toimiminen tulee puolestaan tutuksi opiskelijoiden työelämäjaksoilla.
Opiskelijat oppivat geenipankkityöstä
Geenien säilyttämis- ja turvaamistyö monipuolistaa oppimista sekä lisää naudan tuntemusta. Samalla kun opiskelijat oppivat normaalia maidontuotantoa sekä naudan lajityypillistä käyttäytymistä ja hoitoa, he oppivat myös geenipankkityötä sekä alkuperäiskarjojen tuntemusta.
Alkionhuuhtelut ovat osa geeniperimän säilytystyötä. Myös ”in vitro” koeputkihedelmöitystä on kokeiltu ja todettu käyttökelpoiseksi menetelmäksi pienien populaatioiden säilyttämisessä. Tämä yhteistyö tuo ajantasaista ja monipuolista tietoa myös opiskelijoille. Näkökulma on hiukan tavallisesta poikkeava; geenipankkityössä tärkeintä ei ole korkea keskituotos, vaan monipuolinen sukulinjojen säilyttäminen. Tästä huolimatta KAO:n karjan keskituotos on miltei kaksinkertaistunut kuluneiden kuudentoista vuoden aikana.